Videoita

Mafingan orpokodin lasten laulu (1:39)

http://youtu.be/tgvXnWNANAM

Jumalanpalvelus Njombessa (4:41)

http://youtu.be/g-7sPHLJlNE

Red Bishop (1:15)

http://youtu.be/5t5UW0x-kwE

Ruahan kansallispuisto (5:46)
http://youtu.be/OMZ1oSHQej4

Vuohihuutokauppa Makuturen kirkossa (3:41)

http://youtu.be/ni9J1f5FhnA

Hiljaista atk-opetusta Njomben kuurojen koululla (2:08)

http://youtu.be/v1oEiECbp04

Mustanaamakutoja (2:31)
http://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=Bwh0wm-ieZI

Bungon esikoululaisten laulu (1:04)

http://youtu.be/ri501h68vJ0

Kitegan maasaikirkon laulu (0:59)

http://youtu.be/0wdXji4g9uw

Aamuhartaus keskeneräisessä kirkossa (1:55)

http://youtu.be/tTY3eVD_qdU

100 %

Sokoinen maasaikylässä (1:53)

http://youtu.be/mWt9ScHfYYY

Valokuvia tulee vähitellen sivustolle jari.kuvat.fi osoitteeseen
http://jari.kuvat.fi/#/kuvat/matkat+ja+retket/Tansania+2013/

kansioihin
ihmisiä ja elämää 
Ruahan ja Mikumin kansallispuistot
linnut
FELM (salasanan takana)

Auto jumissa ja lentoasema kiinni

Luottokuski Allan kävi hakemassa meidät Morogorosta Dar es Salaamiin. Koska lento lähtisi vasta aamuyöllä, ajoimme ensin rannalle uimaan. Valtameren rantavesi oli lämmintä kuin kuumavesihanasta.

Matkalla lentokentälle Allanin auto sammui liikennevaloihin ruuhkan keskelle. Jostain ilmaantui nuoria miehiä työntämään, ja kohta löytyi toinen taksi antamaan kaapeleilla virtaa. Pienet tipit auttamisesta - onhan tuokin ansaintakeino - ja matka jatkui.

Lentokentällä ehdimme hyvin tehdä töitä tietokoneella, kunnes kaikki ovet alkoivat sulkeutua. Kansainväliselle puolelle ei kuitenkaan päästetty tsekkaamaan sisään ennen puoltayötä. Jatkoimme siis ulkosalla kunnes tietokoneen akku sanoi kaipaavansa lisää virtaa. Siis suomalaista sähköä seuraavaksi.

Kännykkään ja nettitikkuun jäi vielä tansanialaista ”air timeä”, lompakkoon muutama kymppitonni shillinkejä.

Kotimatka edessä

Kotimatka ei ole paljon ehtinyt tulla mieleen, mutta tänään oli pakko tehdä viimeisiä ostoksia ja alkaa pakata. Kyyti Dar es Salaamiin lähtee aamupäivällä kello 11, ja kone nousee aamuyöstä keskiviikkona.

Kävimme Holmströmien kanssa läpi Morogoron työn raportteja ja lähettien nimikkokirjeen kuvia. Totesimme, että aika hyvälle viikolle satuimme Morogoroon, kun yksi Maasai-tyttö saatettiin kouluun, toisen kanssa sovittiin kotikylässä kouluun lähdöstä, toisessa kylässä saatiin jotenkin alulle esikoulun perustaminen, ja piispan kanssa sovittiin Maasai-pappien seminaarista.

Morogoron raportti ja paljon muuta kirjoitettavaa jää kotiin. Kuvien määrää on turha yrittääkään laskea, ja kenelle kaikille niitä onkaan tullut luvattua…

Videoita ei ole saatu ladattua verkkoon, mutta jotain varmasti vielä kotona ilmaantuu blogin jatkoksi. Mafingan orpokodin lasten laulu tai Makuturen kyläkirkon vuohihuutokauppa, haukottelevat virtahevot ja norsujen hiekkakylvyt olisi kiva näyttää teille kaikille.

Kuukausi Tansaniassa on ollut harvinainen tilaisuus tutustua maahan, ihmisiin ja kirkon työhön lähietäisyydeltä. Matkustaminen ja sulatteleminen on hetkittäin ollut raskasta, mutta kotona varmasti kaikki pienet murheet asettuvat kohdalleen. Tällaista elämystä ei varmasti tule toista. Toivottavasti olemme osanneet olla läheteille avuksi ja iloksi, ja varmasti yhteys säilyy ja työ jatkuu jollain tavalla.

Tämän kaiken rinnalla on tullut kirjattua noin 130 lintulajia - isoista ja pienistä villieläimistä puhumattakaan. Sen kunniaksi kolme Morogoron koreaa lintua.

 

Vuohihuutokauppa kirkossa

Sunnuntain jumalanpalvelus vaatimattomassa Makuturen Maasai-kylän kirkossa tuntuu olevan lopuillaan. Nuorten tyttöjen kuoro on laulanut, rummuttanut ja tanssinut ponnekkaasti, vieraileva hiippakunnan tuomiorovasti on pitänyt vähintään yhtä pontevan saarnan, omat seurakuntapastorit ovat lukeneet tekstit ja rukoukset. Jotain on kuitenkin vielä edessä.

Alttarin eteen vedetään ja työnnetään vuohi. Ovella odottaa kolme muuta. Tuomiorovasti lukee rukouksen, vuohi vetää narua hänen kädestään oven suuntaan. Onneksi olemme nähneet tämän rauhallisempana versiona jo Njomben kirkonmenojen jälkeen, sen verran oudolta seremonia alkaa vaikuttaa. Edessä on lahjoitusten huutokauppa kolehdin jatkeeksi.

Tuomiorovasti Pindua huutokauppaa vuohet, kanan sekä kankaita ja saa kirkon vesiprojektiin noin 130 euroa. Summa tuntuu isolta, sillä kirkossa on vain nuoria äitejä lapsineen, pari aikuista naista ja muutama mies. Kylä on pieni, miehet paimenessa maastossa.

Tunnelma kirkossa on välitön ja iloinen. Lapset hyörivät ja kitisevät. Kaikki kätellään lopuksi ovella.

Lapset ovat täälläkin herkeämättä vieraiden seurassa. Isoin ilo syntyy omien kuvien katselusta kameran näytöltä. Vanhukset torjuvat kuvauspyynnöt. 

Vieraille tuodaan vuohen lihaa ja maksaa suoraan nuotiolta. Kärpäset tulevat mukana, lämpöä on puun varjossa +34 astetta. Syödään ja jutellaan kaikessa rauhassa. Täällä ei katsota kelloa. Jumalanpalveluskin alkaa joskus kymmenen ja kahdentoista välillä, kunhan karja on saatu lypsettyä ja lähetettyä miesten mukana laidunmaille.

Kirkkoretken jälkeen puhti on taas puserrettu tyhjiin, hotellin suihku ja ilmastointi kelpaavat meille. Vähitellen alamme myös valmistella kotimatkaa. Huomenna on viimeinen päivä Morogorossa.

Piispa oppaana Maasai-kylissä

Kuukauden ehkä odotetuin päivä: vierailu Maasai-paimentolaisten kylässä Anna-Riitta ja Oskari Holmströmin kanssa. Kyläkokouksessa on tarkoitus selvittää uhanalaisten tyttöjen tilannetta. Täällä Anna-Riitta ja Oskari eivät ole ennen käyneet, mutta oppaaksi lähtee itse piispa Mameo. Hän on itsekin Maasai, ja tuntee oman heimonsa ja kylänsä. Myös Kuusikalliot lähtevät toisella autolla mukaan tutustumaan työhön.

Matkalla saamme piispalta rautaisannoksen Maasai-tietoutta ja omia kokemuksia. Hän kertoo taas kerran, miten on tappanut leijonan ja käynyt läpi kaikki Maasai-miehen aikuistumisriitit. Nyt piispana hän näkee heimon kulttuurin ja kielen tärkeyden, mutta iloitsee siitä, että Maasait ovat alkaneet arvostaa koulutusta ja tähtäävät elinkeinonsa ja olojensa kehittämiseen.

Perillä pölyisen kylätien toiseksi viimeisessä kylässä Oskarin matkamittarissa on 130 kilometriä, aikaa ajoon on mennyt kolme tuntia. Matkalta on poimittu mukaan seurakuntapastori ja kylän evankelista. Kyläkokouksen sopimisessa on kuitenkin jotain mennyt pieleen: kyläkirkossa ei ole ketään. Pienen etsiskelyn jälkeen paikalle saadaan muutamia naisia ja lapsia, pari nuorta miestäkin. Autojen välissä pidetään pikakokous ja sovitaan, että kuukauden päästä tullaan uudelleen.

Paluumatkalla piispa pyytää kääntymään tien sivuun tietyn puskan kohdalla. Oskari oli juuri päässyt sanomasta, että jokaiseen kylään on varmaan jo tie, mutta tänne kyllä nyt mennään kilometri puskissa. Löytyy karjaa, taloja, kirkko - ja kirkollinen kylän väkeä. Iloiselle laululle ei tahdo tulla loppua. Viimein piispa saa puheenvuoron ja esittelee vieraat. Ruokaakin on laitettu. Oskari antaa kiitokseksi kylälle jalkapallon.

Katselemme kylää lasten kanssa. Joku pelkää valkoihoista ja kameraa, mutta oman kuvan näkeminen saa aina riemun aikaiseksi. Hetkessä saamme paljon pieniä ystäviä.

Samat töyssyt ja pölypilvet takaisinpäin. Piispa näyttää leijona-alueen. Vastaan tulee bussi täynnä väkeä, osa katolla tavaroiden kanssa. Illan pimetessä hotellilla, jossa on alkamassa hääjuhla. Meillä Holmströmien kanssa kreikkalainen ilta.

Esikoululainen Daniel ja piispa Mameo

Yllätykset jatkuvat Morogorossa: esikoululaisten tapaaminen oli ohjelmassa, mutta piispa ilmaantui lounaspöytään odottamatta. Eipä siinä mitään, hienoja kokemuksia ja tärkeätä asiaa molemmissa kohtaamisissa.

Daniel, 5v. kertoo esikoululuokan edessä pitkän tarinan hyvästä paimenesta. Sitten lauletaan yhdessä. Ääntä riittää, käsiä lyödään yhteen antaumuksella. Takarivin Jennifer eläytyy iloiseen lauluun täysillä, edessä Saralla on ihan kuoronjohtajan elkeet. Tansanian väreäjä puserossaan kantava Gloria saa kohta harjoitella kolmosen piirtämistä liitutaululle. Joku meinaa nukahtaa, mutta opettaja nostaa pään pystyyn. Sitten päästäänkin ulos keinumaan.

Bungon seurakunnan esikoulussa olisi hyvin viihtynyt koko päivän. Pastori Raymond Dunia vei kuitenkin tien yli valtion alakouluun, jossa on 1208 oppilasta. Käväisimme nopeasti uskonnon tunnilla, jossa sattui olemaan katolinen munkki opettamassa.

Rehtorin seinällä on Vaasan Länsimetsän koulun luokkakuvia muistona yhteistyöprojektista. Vaasa on Morogoron ystävyyskaupunki, ja sekä kaupunki että seurakunnat ovat tukeneet Bungon alueen työtä lasten parissa. Parhaillaan rakennetaan seurakunnan puolelle tyttöjen asuntolaa, josta 180 tyttöä saa turvallisen asunnon.

Oletettu koululounas tarjottiinkin seurakunnan tiloissa, ja mukaan ilmaantui ensin apulaispiispa Pindua ja kohta myös piispa Mameo. Jyrsittiin kananpaloja riisin kera. Maasai-heimoon kuuluva piispa kertoi Maasaiden asemasta ja muisteli Suomen-vierailuaan Vaasassa ja Lempäälässä.

Piispa tavataan uudelleen - ohjelman mukaan - huomenna, kun ensin käydään maasaikylässä.

Tämän päivän monipuolista kouluretkeä piti vähän sulatella ostoskierroksella hälyisessä, pölyisessä ja kuumassa Morogoron keskustassa.